Tänä tietotekniikan ja internetin valta-aikana on helppoa ajatella, ettei radiota kuuntele enää kukaan. Miksi kuuntelisikaan, eihän siellä voi tykätä tai kommentoida mitään eikä siellä näy edes tissejä. Viime aikainen keskustelu yhden kanavan linjanmuutoksen jälkeen osoittaa kuitenkin selvästi, että radio on – tai ainakin oli – yhä voimissaan.
Ensimmäinen kisapäivä Tukholmassa takana. Matemaattisesti arvioituna pelasin kai yli oman tasoni (oma rating 956 ja tämän päivän kierrokset 971 ja 978), mutta ei kyllä pätkääkään tunnu siltä. Otetaanpa muutama väylä tarkasteluun:
- Väylä 1: periaatteessa helppo 2, pakkokolmonen kuitenkin. Otin sitten nelosen.
- Väylä 3: Ehkä radan helpoin väylä, pakkokakkonen. Otin sitten nelosen.
- Väylä 13: Pakkokolmonen. Otin sitten nelosen.
- Väylä 15: Pakkokakkonen. Otin sitten nelosen.
Ekalla kierroksella draivi toimi lähes täydellisesti, mutta ne putit, huh. Kakkosnelosia tuli jokunen ja ehkä 3 metriä oli comfort zone. Toiselle kierrokselle sitten katosi draivikin…
Muutama ilopilkkukin kierroksilta löytyi: ekalla rundilla tuli tehtyä eagle väylälle #17 (joka siis on semmonen kiva 183 metrinen, 13 metriä ylämäkeen heitettävä)!!! Ja toisella rundilla sitten ns. munuaisväylältä nostokakkonen (for comparison, Locastro teki siihen nelosen 
)
Lämpötila oli edelleen aivan järkyttävä – toiselle rundille lisämausteeksi saatiin vielä todella kova tuuli. Teki monesta väylästä niin sanotusti haastavan.
Sunnuntaina sitten aikanen herätys, tuli heitettyä kuitenkin pari pykälää liian hyvin: nousin aikaisempaan ryhmään.
Ensimmäinen päivä tappavan kuumassa Tukholmassa on ohi. 30 astetta hipova – paikoitellen varmaan jopa ylittävä – lämpötila ei tee tätä homma helpoksi, varsinkaan kun radalla on korkeuseroja huomattavasti enemmän kuin mihin Suomessa on totuttu. Hiostaa, hiostaa.
Seurueemme, johon itseni lisäksi kuuluvat Jaani ja Miko, päiväohjelma koostui aamukierroksesta (täydet 27 väylää), vierailusta Kista Galleriassa sekä illan parigolfista (18 väylää). Itse pelasin Dick Lampisen kanssa 49, Jaanin ja Mikon laittaessa 47. Ajattelimme, että kyllä joku varmaan heittää 44, joka alkaisi olla jo ns. Maailmanluokan Tulos. Pääsi ilmeisesti unohtumaan, että kisoissahan ON mukana lähes koko maailman kärki (Nikko Locastro, Dave Feldberg, Paul Ulibarri, Paul McBeth, Eric McCabe, Will Schusterick, need I say more?) ja voittotulos olikin Paulien aivan käsittämätön 41. Se on 15 alle par. Väylien 1-18 teoreettinen maksimitulos, ilman holareita ja munkkiputteja, on 39. Että aika kovaa pojat tykittää.
Illalla sitten lepäilyä hotelilla ja uima-altaalla.
Ratahan täällä on aivan uskomattomassa kunnossa, kuten aina. Eikä vain kunnossa, vaan myös sopivasti haastava. Suomalaiseen kulttuuriin iskostunutta vittuilu-OB:ta ei juurikaan tunneta, vaan jos keräät korttiisi OB:n, niin silloin kyllä tiedät heittäneesi paskasti. Toki se täälläkin on mahdollista, itse asiassa seuraavilla väylillä:
- Väylä 2, jos heität ihan liikaa vasemmalle, naapuriväylän puolelle.
- Väylä 8, jos heität ihan liikaa vasemmalle, pellolle tai autotielle
- Väylä 14 on toinen niistä väylistä, joissa on vähän kikkailun makua. Mutta kuitenkin siten, että jos et ole ns. Iso Käsi, voit seiftata ja silti pelata kolmosen. Isot kädet saavat sitten heittää pitkälle, että pääsevät OB:n yli, jota on muuten täksi vuodeksi viety vielä aiempaakin kauemmaksi. Hyväksyttävää silti.
- Väylä 20, jos yrität jotain tyhmää, voit päätyä OB:lle (tai käännät kiekkosi vastatuulessä yli). Joku voisi sanoa, että OB on tässä turha, mutta olen melko varma, että tässä Ruotsalainen on osannut ajatella: jos OB:ta ei olisi, suuri osa pelaajista yrittäisi korille suoraan pienestä aukosta, mistä taas seuraisi se, että väylän 27 pelaaminen muuttuisi vaaralliseksi, kun kiekkoja satelee niskaan.
- Väylä 21, “munuainen”. Tämä menee sitten siihen kikkailuosastoon, pieni alue, jonne pitäisi saada kiekko jäämään. Tälle kaudelle sääntöä on kuitenkin onneksi muutettu siten, että vain yksi avaus teeltä, ja sitten dropille. Itselle tänään OB-3. 
- Väylä 24, vasen reuna koko matkalta OB, tilaa on silti riittävästi oman pelin pelaamiseen.
- Väylä 25, Sama kuin edellä, tällä kertaa syynä vieressä oleva väylä
Nyt unille lepäämään, ja odottelemaan huomista, varsinaisen kisan alkua.
Kisasivut: http://www.sdgo.se
Piti ihan heristää korvia, kun YLEn iltauutisissa puhuttiin valtionvelan nousemisesta ennätyslukemiin. Toki uutista oltiin höystetty sopivilla kevennyksillä: “talouskasvun ansiosta nykyisen velan määrä ei ole suhteutettuna BKT:hen yhtä paha kuin 90-luvulla” ja “vaikka Suomen velkatilanne on paha, ei se ole niin paha kuin monilla muilla Euroopan mailla. Tämän vuoksi saamme edelleen matalakorkoista lainaa”. Just joo. Lisää lainaa ja maailma pelastuu. Ja mitä siitä, että olemme korviamme myöten veloissa, jos muut ovat vielä enemmän.
Esimerkiksi Englanti on vielä pahemmin veloissa, ja nyt heidän korjausliikkeensä on antaa potkut noin puolelle miljoonalle julkisen puolen työntekijälle. Onko tämä myös Suomen ratkaisu? Tämän taktiikan toimivuudestahan meillä on jo hyviä kokemuksia, esimerkiksi terveydenhuollon yksityistämisen osalta. Englannista löytyy myös hyviä esimerkkejä rautatietoiminnan yksityistämisestä.
Miksi kukaan ei pohdi julkisesti “miksi tilanne on tämä” tai “mitä asialle olisi tehtävissä”? Siis kukaan, jonka annetaan valtamediassa esiintyä…
Teinipoika sanoo isälleen pyytäen: “iskä, osta mulle mopo!”. Iskä vastaa tähän, ettei juuri nyt voi ostaa ja kun poika kysyy syytä, vastaus on usein: “mopot ovat kalliita ja raha, raha se ei kasva puissa”. Teknisesti ottaen vastaus on oikea, mutta se antaa väärän viestin. Rahaa syntyy nimittäin vielä paljon puussa kasvamista helpommin, sitä voi synnyttää tyhjästä!
EM-kisat päättyivät viileissä tunnelmissa. Lähes koko viikon kisaajia hellinyt lämmin sää väistyi juuri sopivasti kisojen päätyttyä. Suomalaisittain kisoja voi pitää onnistuneina, tulihan Suomeen neljä mitalia. Monille varmasti pienimuotoinen pettymys oli, että avoimessa sarjassa finaaliin ei suomalaiset päässeet, mutta ottaen huomioon parin vahvimman ennakkosuosikin vastoinkäymiset (Ville Piipon peukalo- ja olkapäävammat sekä Jesse Heinosen sairastuminen kesken kisan), kokonaistulosta voidaan pitää kuitenkin hyvänä.
Semit on nyt takanapäin ja 57 mitä lähettiin hakemaan, ei ihan toteutunut… Yksikään backhand- tai forehand-drive ei onnistunut sinnepäinkään. Kaameita grip lockeja ja aikaisia irrotuksia. Ainut mikä toimi oli upsi. Winglesin #6:lla ja #7:lla putkeen pirkot peukku-upsilla. #8:lla meni putti ohi. Tuloksena 65, joka oikeuttaa tilaan… ainiin, olemme Ranskassa. Eihän sitä vielä tiedä.
Ilmeisesti on tullut pelattua hieman liikaa. Viime perjantaista tämän viikon keskiviikkoon asti kaksi kierrosta päivässä, ja sitten vielä yksittäiset kisakierrokset pe-su. Polveen särkeen, vasen kylki vihloo, oikea käsi on turtana… Ei vanha jaksa tällaista.
Nyt syömään ja katsomaan finaaleja, loppuraportti myöhemmin illalla – jos Brysselissä toimii netti.
Sanokoon kuka tahansa mitä tahansa, mutta kyllä asia on niin, että hyvä putti on paljon tärkeämpi kuin pitkä draivi. Erityisesti kun on näin surkeat korit…
Meikäläisen draivipituudella ei täällä juurikaan hävitä, vaikka en mitenkään erityisen pitkälle edes heitä. Vaikka Jesse draivinsa lyhyyttä valittaakin, asia on niin, että jos minä olisin pistänyt kaikki putit alle kympistä sisään, taistelisin tällä hetkellä sijoista 10-15. Jos en olisi mokannut täydellisesti yhtään draivia (tyyliin: oho, piti heittää 100 metriä, mutta heitinkin 40), taistelisin sijoista 5-10. Sijoille 1-5 pääseminen sitten edellyttäisi parannusta hieman joka alueella: lähestymiset aina comfort zonelle, enemmän pitkiä putteja sisään jne. Toki pitkälle heittäminen voisi asiaa helpottaa, mutta väitän että minun heittopituudella ja –taidoilla tämäkin kisa olisi voitettavissa – jos ei vain tekisi niin paljon virheitä. Eli suoritusvarmuutta, joka tulee vain treenaamalla.
Winglesin radalla olikin tapahtunut muutoksia sitten viimenäkemän. Tällä kertaa ei käyne syyttäminen ranskalaisia, vaan luontoäitiä, joka oli päättänyt kaataa puun kakkoskorin vierestä tuhoten samalla korin. Väylää oltiin jouduttu lyhentämään parilla kymmenellä metrillä. Oma tulos, 62, ei taaskaan tyydytä, mukaan mahtui sen verran paljon mokellusta.
Seppo tuntuu liekittävän kunnolla, johtaisi avointakin sarjaa jos siinä pelaisi…Seniorit-50 sarjassa Marko Timonen oli ottanut kisaa johtavan Paul Franczin kiinni, mutta muuten suomalaisittain ei ollut mitenkään erityisen hyvä päivä. Vahvasti näyttäisi siltä, että semeihin kuitenkin päästiin (ou jee!), ja huomenna olis tarkotus pistää sitten Winglesissä kaikki tai ei mitään -tyyliin semmonen kiva 57 korttiin. Se vaatisi puttirallien lopettamista, draivin kohdalleen saamista ja muutamassa kohtaa pientä riskin ottoa. Kuulin parilta kaverilta tänään, että fribaradalla voi pitää hauskaakin, eikä vain pyrkiä varmistelemaan tiettyä tulosta. Katsotaan miten käy
Ihan vähällä en lähde sille linjalle, mitä monet tuntuvat nyt kannattavan: “ei enää koskaan Ranskaan”. Mutta ei kyllä kaukana ole ettenkö tuota allekirjoittaisi…
Nyt on sitten juhlittu kumpikin rata kertaalleen. Päivän puheenaiheena on oikeastaan ollut kisajärjestelyt, niin ratojen, korien kuin muidenkin osa-äalueiden osalta. Monet ovat sanoneet, että keski-/etelä-Euroopassa ei osata kisoja järjestää, mutta itsehän en usko ennenkuin näen. Noh, nyt olen nähnyt.