Grr, tuhannen tulimmaista

Hotellin nettiyhteys on ahdistavaa sorttia, joka katkee aina epäsäännöllisin väliajoin, jonka jälkeen se täytyy aktivoida uudelleen. Ja sitten kun tuo katkos sattuu tulemaan juuri sillä hetkellä, kun olen painanut Julkaise-namiskaa, kirjoitus häviää bittiavaruuteen, mrrh.

 Jotain sen suuntaista aioin kirjoittaa, että eilen käytiin Universal Studioilla ja siellä oli moottorisahamurhaajia ja pelottavia sokkeloita. Ja TODELLA näyttävä 3D-elokuva ja hirveesti kaikkee suurta ja mahtavaa joo.

Tänään ei ohjelmassa ollut mitään erikoista, silkkaa asiaa vain. Huomenna sitten viimeinen seminaaripäivä, joten kaikki ilo irti. Ehkä sen jälkeen jopa kerkeis käydä hieman tutustumassa kaupungin rientoihin ja kauppoihinkin…

Niin, ja kannatti muuten lähteä sieltä NHL-matsista kesken: viime minuutilla Valtteri Filppula oli tasoittanut pelin ja jatkoajan jälkeen oltiin päädytti rankkareihin… olishan nekin nyt ollu ihan kiva nähdä, sniff.

Päivän teknologia-annossa jälleen ITProssa.

Ensimmäinen seminaaripäivä

Päivä alkoi  aikaisella herätyksellä ja (ilmaisella) bussikuljetuksella konferenssipaikalle klo 7:15. Siellä sitten päivä vierähtikin hyvin nopeasti moninaisine esityksineen, syömisineen, juomisineen ja peleineen. Mm. Rock Band 2 tuli testattua :)
Teknisempää tietoutta päivän annista löytyy ITPro.fi:stä.

Päivän päätteeksi kävimme sitten Staples Centerissä seuraamassa kuinka NHL-ammattilaiset lätkivät kiekkoa. Kotijoukkue LA Kingsin vieraana oli Detroit Redwings. Olihan se nyt hieman juhlavampaa kuin kotimaan kamaran matsit, mutta… kyllä sitä helpompi on televisiosta seurata.

Nyt havaitsin harmikseni, että armaan Nokialaiseni laturi ei hyväksy paikallista sähköä, joten täytyypä lähteä metsästämään laturi lainaksi jostain. :(

 

Los Angeles – the other day

Aamulla tuli herättyä siinä kahden nurkilla ja väkipakolla sängyssä lojumalla sai ajan menemään n. kuuteen. Sitten oli yksinkertaisesti pakko herätä. Yllättävän vähällä pääsee aikaerosta kuitenkin jos tähän jää. Kuulemma tosin paluumatka on paljon pahempi.

Tämä päivä oli varattu puhtaalle turismille, konferenssihan alkaa varsinaisesti huomenna. Hotellin hintaan ei kuulunut aamiaista, joten aamiaisenhakureissu suuntautui Hollywoodin kaduille ja 24H Subway löytyikin. Aika samanlaisen näköinen ja oloinen meininki kuin Suomen vastaavissa. Paitsi täällä oli tarjolla Omelett subs for breakfast. Eli perussubi, johon tulee mukaan munakas ja lisäksi voi vielä ottaa pekonia ja nakkeja (ja olikohan vielä jotain muutakin). Juomaksi amerikkalaiseen tyyliin kahvi, joka tarjoiltiin n. puolen litran tuopissa ja maitoa ei tarjolla ollut. Niin ja kahvissahan ei kofeiiniakaan ole. Tuopissa lukee “The earth’s best micro roasted coffee”. Onko se nyt sitten hyvä vai huono, mene ja tiedä.

Aamiaisen jälkeen suuntasimme paikalliseen elektroniikkataivaaseen, Fry’s electronicsiin Burbankiin. Semmonen suomalaisen citymarketin kokoinen liike, joka on pyhitetty lähes vain ja ainoastaan elektroniikkatuotteille. Paljon oli tarjolla kaikennäköistä, mutta eipä tuolta muuta osannut ostaa kuin pienen pokkarikameran matkakuvia varten. Laitan niitä jakoon joskus tuonnempana kun jaksan näplätä.

Sieltä sitten säntäsimme Venice Beachille pariksi tunniksi ihmettelemään merenrantatunnelmia. Beatchillä on n. parin kilometrin mittainen ostoskatu täynnä kaikkea turistikrääsää. Meininki on aika sama kuin suomalaisilla markkinoilla. Paitsi että tuolla on sama meininki ymmärtääkseni jokapäivä.

Santaa rannalla piisasi silminkantamattomiin ja auringonpalvojiakin piisasi. Mikäs sitä oli palvoessa, lämpöä kun oli 20:n paremmalla puolella tänäänkin.

Tähän mennessä ei kyllä omat mielikuvat amerikkalaisesta suurkaupungista ollenkaan ole kohdanneet todellisuuden kanssa: ei yhden yhtä pilvenpiirtäjää, eikä neonvaloja, huonokuntoisia teitä ja sotkuista siellä täällä eikä edes rannalla näkynyt Baywatch-babeja. Matka Burbankista Venice Beachille oli parikymmentä kilometria suomalaista pikkukaupunkia. Ympäristö muistutti lähinnä jotain Tourula-Seppälää Jyväskylässä, Nekalaa Tampereella tai Pitäjänmäkeä Helsingissä. Sillä pienellä erolla, että sitä samaa jatkui kymmeniä kilometrejä ja talot olivat paljon huonompikuntoisia.

Riversidella sentään näyttäytyi jo hieman sivistyneemmän oloista asutusta. Lähes kaikki ikkunat olikin sitten kaltereilla peitetty. Jossain kohtaa tuli nähtyä myös kaikki merkittävimmät äänitealan toimijat kuten kuten Elektra ja Warner music group.

Järkyttävän paljon täällä on kyllä autoja liikenteessä, ympäri vuorokauden. Kuusikaistainen moottoritie on aivan täynnä kahden aikaan iltapäivällä, kummallista. Tai no ei täynnä, liikenne kuitenkin sujui ihan hyvin. Ja suuri osa autoista on tietysti amerikkalaiseen tyyliin suuria. Katumaastureita ja jenkkirautoja. Autojen merkkivalikoima on kovasti erilainen kuin Suomessa: on Acuraa, Lexusta, Infinitiä, Mersua, GMC:tä, Maseratia jne. Mutta olipa joukkoon eksynyt jokunen Honda, Toyota, Saab, Audi ja kuplavolkkarikin! Hybridiautoja myöskin on selvästi enemmän kuin meilläpäin, Prius on kovin suosittu ja Civic Hybrid. Onhan tämä ymmärrettävää kun bensa on niin kallista, sehän maksaa täällä jopa 80 senttiä litra. (Hinta on parissa vuodessa n. kolminkertaistunut).

Iltaohjelmassa oli sitten Suomen Microsoftin järjestämä tapahtuma suomalaisille PDC:een osallistuville. Tämä oli sitten aivan LA:n keskustassa ja siellä nyt alkoi viimein näyttää kaupungilta korkeine taloineen. Tätä ennen käytiin vielä rekisteröitymässä tapahtumaan LA Convention Centerissä. Miellyttävä yksityiskohta kaupungissa oli kyltti “Electronic vehicle charging station”. Joissain asioissa tämä maa on kyllä selkeästi Eurooppaa edellä.

Aamulla alkaakin sitten varsinainen tapahtuma, Ray Ozzien ja Bob Muglian keynotella. Onneksi on järjestetty bussikuljetus, joka kulkee tapahtumapaikan ja hotellin väliä n. 10 minuutin välein. Ei tartte liikkumisesta stressata. Nyt lataamaan pattereita ->

Elämää rapakon takana

Noniin, edellisestä postauksesta onkin kulunut jo melkein vuosi, joten laitetaanpa hieman elämää.

Tänään saavuin Los Angelesiin, jossa olisi tarkoitus osallistua Microsoftin PDC -tapahtumaan. Matkahan sujui kätevästi Frankfurtin kautta, mistä sitten kestikin 11,5 tuntia saapua LA:iin. Melkoinen taival kokemattomalle lentomatkustajalle. Yllättävän hyvin matka kuitenkin meni. Kone oli täällä perillä klo 12.30 paikallista aikaa, joten nyt on menossa itsensä väkipakolla hereilläpito, jotta huomenna olisi edes suurinpirtein pelikunnossa täkäläisen kellon mukaan.

Majapaikkana on Hollywood Heights hotel, joka sijaitsee kävelymatkan päässä Hollywoodin pääturistirysäkadusta. Siellä tulkin jo käytyä pikaisesti ihmettelemässä Walk of Famea ja Kodak Theatrea sekä paikallista McDonaldsia. Kyllä, luit aivan oikein. Pakkohan se oli kokeilla kun kerraan täällä ollaan! Ja kyllä, kala-ateria oli täällä ihan yhtä onneton kuin Suomessakin. Hesburger voittaa 5-0.

Tuleva viikko meneekin tiivisti teknologisissa merkeissä, paluulento lähtee sitten perjantaina iltapäivällä. Vaan nyt lillumaan ammeeseen (huoneessa on oma sellainen, ja myös kaksi King Size -vuodetta :P ).