Minun maailmani

Viimeinen aamu hotellissa, ja kotimatka edessä. Kummallisen aamusta tekee se, että ulkona on pilvistä! Ensimmäisen kerran koko viikolla aurinko ei porota pilvettömältä taivaalta.

Ajattelin tähän loppuun kirjata muutamia irtonaisia havaintoja tästä paikasta:

• LA on ihan tajuttoman ruma kaupunki. Vaikka majailimme ihan downtownissa, niin ei tässä ole oikein mitään yhtenäistä teemaa. Vieri vieressä voi olla 50-kerroksinen toimistorakennus, ja lähinnä slummilta näyttävä hökkelimaja. Pilvenpiirtäjien välissä voi olla rakentamaton tontti, joka on rehevöittynyt hallitsemattomasti.
• Autoilu on pyhää. Moniin paikkoihin ei edes pääse ilman autoa – tai pääsee vain autotallin kautta. Parkkipaikkoja on ihan älytön määrä, myös downtownissa. Ja pysäköinti ei myöskään maksaa juuri mitään, monessa paikassa selviää $10:llä päivä. Osaltaan nämä rumat parkkirakennelmat myös rumentavat kaupunkia.
• Tämä paikka on valtava. Kartasta katsottuna joku paikka voi olla “ihan vieressä”, mutta oikeasti sinne onkin matkaa 40 km… Varsinainen downtown, jossa on niitä Isoja Taloja, on sangen pieni. Mutta esikaupunkialuetta onkin sitten kymmeniä kilometreja jokasuuntaan, ja se sub-urban, se se vasta rumaa onkin.
• Julkinen liikenne on lähinnä vitsi. Katukuvassa näkyy busseja vähemmän kuin Helsingissä.
• Downtown ei todellakaan ole mikään shoppailuparatiisi, täällä on lähinnä toimistorakennuksia, parkkipaikkoja ja ruokaloita. Osa ruokaloista on sentään mukavasti avoinna 24h, ja tarjoavat sangen amerikkalaisen kokoisia annoksia, esim. Denny´s ei todellakaan jätä potemaan nälkää…

Kello lähestyy 12 AM:ää, joten on aika luovuttaa huone, ja suunnata kohti LAXia.

Eipä paljon tullut postailtua PDC:n aikana. Johtuu ehkä suurelta osin siitä, että päivät meni tehokkaasti Convention Centerillä, ja illalla taas hotellin netti oli niin jumissa, että ajatuskin netissä työskentelemisestä tuntui ahdistavalta. Ilmeisesti jokunen muukin nörtti oli yhtäaikaa hotellin wlania kiduttamassa.

Mutta joo, päällimmäisenä mielessä varmaan kysymys siitä, miten tämä kaikki tulee muuttamaan tulevaisuutta noin ammatillisessa mielessä. Suuri määrä uutta asiaa taas opeteltavaksi – ja opetettavaksi. Aika hurjia juttuja Microsoftin pojat vääntävät, olipa itse yrityksestä sitten mitä mieltä tahansa.

Matkasta noin muuten, mitään erityistä mainitsemisen arvoista ei ole juurikaan tapahtunut. Keli on ollut mitä mainioin, T-paita päällä viiletetty iltamyöhään.

Tämä päivä pitäisi sulatella asioita ja muodostaa jonkinlainen kokonaiskäsitys opituista asioista, jotta voi sitten ensi viikolla koti-Suomessa luennoida asioista. Ja toivottavasti sitä hieman kerkää katsoa itse kaupunkiakin, tähän asti elämä on rajoittunut hotellin ympäristöön aika vahvasti. Paluulento sitten huomenna ja kotiutuminen sunnuntai-iltana kotimaan aikaa.

Huomenta. Epäämääräisesti nukuttu yö takana, ja kello on kohta kahdeksan. Ihan riittävän kohtuullisesti sain kuitenkin nukuttua.

Ensi töikseen piti tietysti tarkistaa, mikä on maailman meininki. Äkkiseltään näyttäisi siltä, että matkamme alkoi juuri oikeana aikana: lähes välittömästi lähtömme jälkeen Finnairin lentäjät menivät lakkoon ja Lontoossa oli melkoinen myrsky. Nyt sitten enää jännitetään, päästäänkö ensi sunnuntaina suunnitelman mukaan takaisin, vai joudutaanko tekemään ketterässä hengessä muutoksia matkaan.

Nyt taidan suunnata amerikkalaiselle Subwayn omeletti-aamiaiselle.

Taas on se aika vuodesta, jolloin Microsoft järjestää suurimman kansainvälisen kehittäjätapahtuman, PDC:n. Saavuimme juuri hotellille, Wilshire Grandiin. Matka alkoi lauantaiaamuna kotipihasta klo 5.40, koneen lähtiessä Helsinki-Vantaalta kohti Lontoota klo 8. Lontoossa sitten vaihto, ja “mukavan pitkälle lennolle kohti LA:ta”.

Tällä kertaa matkassa olikin hieman ylimääräistä dramatiikkaa, kun Kanadan ilmatilassa kapteeni kertoo, että matkustamossa on matkustaja, joka aiheuttaa liian paljon häiriötä ja on vaaraksi turvallisuudelle, joten teemme ylimääräisen laskun Calgaryyn, jotta henkilö voidaan poistaa koneesta. Kaikkea sitä! Noh, reilun tunnin tuo sitten vei ylimääräistä aikaa, onneksi ei meillä ollut enää jatkolentoa. Voi niitä parkoja, jotka tuon takia myöhästyivät jatkoyhteyksistään…

Niin, kellon ollessa nyt 4.07 sunnuntaita Suomen aikaa, tulee kohta täysi 24 tuntia hereilläoloa täyteen. Kello täällä on kuitenkin vasta 18.07, joten vielä ei parane mennä nukkumaan moneen tuntiin, jos aikoo huomenna olla elävien kirjoissa.