Itsepäisyyden juhlintaa
Oon taas se päivä, jolloin näyttävästi juhlistetaan Suomen itsenäisyyttä. Perinteisessä juhlinnassa on kuitenkin muutamia hämmästyttäviä piirteitä.
Perinteisesti itsenäisyyspäivänä esitetään televisiossa Tuntematon sotilas, jonka tapahtumat keskittyvät Jatkosotaan, johon Suomi osallistui käytännössä hyökkäävänä maana ja haaveili Suur-Suomesta. Näillä karkeloilla ei ollut juurikaan tekemistä Suomen itsenäisyyden kanssa.
Itsenäisyyttä juhlitaan linnan juhlilla, jonne kutsutaan valtakunnan silmäätekevät henkilöt esittelemään toinen toistaan pröystäilevämpiä asusteita, joita koko kansa voi sitten kateellisena ihmetellä. Tällä kertaa jopa YLE itse kannustaa tällaiseen toimintaan: “Kehu ja moiti pukuja, bongaa etikettivirheet ja onnistumiset! YLE tarjoaa nyt ensimmäistä kertaa mahdollisuuden kommentoida suoraa lähetystä Aitio-chatissa. Chat alkaa su 6.12. klo 18.50.” (http://yle.fi/linnanjuhlat/2009/). Iljettävää. Tästäkö itsenäisyydessä on kysymys?
Itsenäisyyspäivänä juhlistetaan näkyvästi maamme sotasankareita (veteraaneja), jotka ovat omalla verellään meille itsenäisyyden järjestäneet. Suomen itsenäisyyttä ei itse asiassa otettu väkivaltaisesti. Venäjän bolševikit johtajansa Leninin johdolla tunnustivat Suomen itsenäisyyden 31.12.1917. Täysin rauhanomaisesti siis. Miksi emme juhli itsenäisyyttä rauhanmarssein, joissa osoitamme kiitollisuuttamme Leninin muistolla?
Ylipäätään on hieman arveluttavaa juhlia itsenäisyyttä, kun Lissabonin sopimuksen myötä itsenäisyyden rippeet ovat vahvasti pois huuhtoutumassa. Ja eiköhän se NATO-jäsenyyskin sieltä vielä tule.
-
[...] kirjoittelin hieman Suomen itsenäistymisestä ja siihen liittyvästä juhlinnasta. Joulun pyhinä tuli hieman mietiskeltyä enemmänkin, mitäs itsenäisyys oikeastaan [...]
Jatkosodasta voidaan olla monta mieltä. Sitä tuskin olisi voitu välttää, varsinkin kun jatkosota alkoi Neuvostoliiton pommituksesta, ei siis Suomen hyökkäyksestä. Vaihtoehtona olisi ollut saksalaisten miehitys ja joutuminen sotaan joka tapauksessa, ehkä vielä huonommista lähtökohdista. Mitään apuja ei Saksan lisäksi ollut ja yksin ei voinut jäädä. Valtioliitto Ruotsin kanssa ei Neuvostoliitolle käynyt, eikä sekään olisi Suomelle pidemmän päälle voinut tuoda mitään hyvää. Liittoutuneilta ei voinut saada apua, sillä Neuvostoliitto oli heidän puolellaan ja se taas olisi tiennyt miehitystä ja itsenäisyyden menetystä.
Suur-Suomi -ideologiaakin voi ymmärtää paremmin, jos ajattelee sen tarkoituksena olleen Itä-Karjalan suomensukuisten kansojen vapauttaminen isovenäläisen sorron ikeestä, ei vain maa-alueen lisääminen tai suurvalta-aseman saavuttaminen. Jälkimmäiseen tällä kansalla ei ole ikinä mitään mahdollisuutta. Suomensukuisia vähemmistökansoja on edelleen koko pohjoinen Venäjä täynnä, eikä heidän asemansa ole hyvä.
Linnan juhlista on tullut vastenmielinen lööppijuhla, mutta tästäkin voitaneen syyttää etupäässä mediaa. Lisäksi ihmisiä tuntuu kovasti kiinnostavan, minkälainen puku sillä ja sillä julkkiksella on ja kuka mokasi pahiten. Ehkä se on osittain oman aikamme kulttuurista rappiota. Sirkushuvit kiinnostavat enemmän, kuin tiede tai taide (mten tuleekin aina Rooman valtakunta mieleen näistä?)
Omalla verellään itsenäisyyttä sotaveteraanit eivät järjestäneet, mutta puolustivat kyllä. Mistä tuo quote on?
Sen sijaan itsenäisyys Leninin lahjana on myytti, jonka Kekkonen loi 1960-70-luvuilla Neuvostoliiton painostuksen lisäännyttyä. Tässä copypastena Hesarin juttu aiheesta: http://keskustelu.plaza.fi/ajassa/kotimaa/1668725/lenin-antoi-suomelle-itsenaisyyden/#post8763816
Lissabonin sopimuksen vaikutuksesta olen samaa mieltä. Suomi ei ole käytännössä enää täysin itsenäinen valtio, vaan on luovuttanut itsemääräämisoikeuttaan yhä enemmän Brysseliin. Tätä tuskin kansa aavisti, kun liittymisestä äänestettiin. NATO-jäsenyyteen en oikein usko. Pikemminkin tuloksena voisi olla jonkinlainen EU:n sisäinen puolustusliitto.
Jatkosotahan alkoi siitä, että Suomi hyväksyi (kauttakulkusopimus) saksalaisten sotajoukkojen saapumiseen maahan ja hyökkäämisen Neuvostoliittoon (Operaatio Barbarossa) 22.kesäkuuta 1941. Tottakai Neuvostoliitto hyökkää sitten Suomen kimppuun (25.kesäkuuta), kun Suomesta kerran hyökätään sinne. En siis ymmärrä, miten “vaihtoehtona olisi ollut saksalaisten miehitys”, kun sehän vallitseva tilanne kuitenkin oli.
Jo 1918 Mannerheim antoi Miekkavalansa, jossa haaveili suuresta Suomesta. 1941 hän sitten esitti päiväkäskynsä, jossa viittasi tähän unelmaan. Hauskan sivujuonteen asiaan tuo se, että 1919 Mannerheim oli kovalla innolla hyökkäämässä Pietariin tukeakseen Neuvostoliiton valkokenraaleita heidän sisällissodassaan. Onneksi Suomen muu poliittinen johto oli fiksumpaa eikä lähtenyt tähän hankkeeseen mukaan (toisin kuin esim. karjalaan tehtyihin retkiin, kuten Aunuksen retki). Neuvostoliiton valkokenraalit olivat myöskin todenneet, että mikäli he voittavat sodan, Suomi liitetään välittömästi takaisin Suomeen.
Leninin myöntyminen Suomen itsenäistymiseen ei ole mikään Kekkos-myytti. Lenin ja bolsevikit myöntyivät ilomielin Suomen itsenäistymiseen siinä toivossa että työväenluokka ottaisi Suomessa vallan Neuvostoliiton malliin. Ellei bolsevikki-vallankumous olisi edennyt Neuvostoliitossa, on turha edes kuvitella Suomen olleen itsenäinen missään vaiheessa.
Isovenäläistä sortoa podettiin lähinnä tsaarin vallan aikana, niiden loppuessa helmikuun vallankumoukseen 1917. Oma lukunsa on sitten Stalinin ajan julmuudet.
Linnanjuhla-quoten lähde oli kyllä siinä perässä, YLEn sivuilta.