Itsenäinen Suomi?

Posted December 26, 2009 By Sami Poimala

Itsenäisyyspäivänä kirjoittelin hieman Suomen itsenäistymisestä ja siihen liittyvästä juhlinnasta. Joulun pyhinä tuli hieman mietiskeltyä enemmänkin, mitäs itsenäisyys oikeastaan tarkoittaa.

Wikipedia kertoo näin:

Itsenäisyys tai suvereniteetti tarkoittaa valtiolle, organisaatiolle tai hallitukselle samaa kuin itsemääräämisoikeus, kun toinen vaihtoehto on olla jonkin muun hallittavana. Itsenäisyyden saaminen edellyttää joskus väkivaltaista irrottautumista ja tämän takia itsenäisyyttä juhlistetaan.

Itsenäisyydellä voi olla eri asteita, jolloin osa asioista on omassa päätäntävallassa, kun taas joissakin asioissa joudutaan noudattamaan jonkun muun sanelemia tai yhdessä laadittuja ehtoja.

Kuten aiemmin todettua, Suomen tapauksessa itsenäistyminen ei väkivaltaa vaatinut. Mutta entäpäs nämä itsenäisyyden eri asteet? Kuinka itsenäinen Suomi oikeastaan onkaan.

Englannin kielessä on kaksi eri sanaa, jotka tarkoittavat itsenäisyyttä: autonomy ja independence. Autonomyllä yleensä tarkoitetaan sellaista valtiota/kansaa joka kuuluu jonkun toisen hallintaan, mutta jolla on joitain itsemääräämisoikeuksia. Tällainen oli esimerkiksi Venäjän vallan alainen Suomen autonominen suuriruhtinaskunta.

Suomen liittyessä Euroopan Unioniin monista tyypillisistä itsenäiselle valtiolle tyypillisistä tunnusmerkeistä on jouduttu luopumaan. Itse asiassa niin mittavista, että ym. autonominen suuriruhtinaskunta oli merkittävästi itsenäisempi kuin nykyinen EU-Suomi. Ottamatta täysin kantaa siihen, pitäisiko Suomen edes olla itsenäinen vai liittolainen ja kenen kanssa, ohessa on taulukko, minkä pitäisi herättää jotain ajatuksia kiihkeimmissä nyky-Suomen itsenäisyysintoilijoissa:

tunnusmerkki EU-Suomi Venäjän alaisuudessa
Oma lainsäädäntövalta ei kyllä
Oikeuslaitoksen riippumattomuus ei kyllä
Oma ulkomaankauppapolitiikka ei kyllä
Oma tullialue ei kyllä
Oma maatalouspolitiikka ei kyllä
Oma energiapolitiikka ei kyllä
Oma finanssipolitiikka ei kyllä
Oma raha ei kyllä
Oma lippu kyllä oma vaakuna
Oma armeija kyllä kyllä
Omia postimerkkejä kyllä kyllä
Vaaleilla valittu johto kyllä ei

 

Yhteenvetona voinee linjata, että Suomi oli erittäin itsenäinen (independent) jo ennen varsinaista itsenäisyysjulistustakin. Sen jälkeen ollaankin sitten tultu takapakkia oikein reilusti, kun vähän kerrassaan kaikki edes etäisesti itsenäisyydestä muistuttavat seikat olemme menettäneet. Nyt tuoreimpana muutoksena joulukuun alussa voimaan astunut Lissabonin sopimus, jolla EU:n valtuuksia laajennetaan entisestään ja kansalaisten oikeuksia poljetaan. Enää emme voi sanoa olevamme edes autonomisia.

Mutta, on Lissabonin sopimuksessa jotain hyvääkin: Lissabonin sopimuksessa tunnustetaan ensimmäistä kertaa yksiselitteisesti jäsenvaltion mahdollisuus erota unionista.

Categories: Yhteiskunta
Tags:
Comments
  • Jouni Heikniemi:

    Tiedät toivottavasti itsekin julkaisseesi pahemman sortin potaskaa tuossa taulukossa, jossa redusoit eri ulottuvuuksia kyllä/ei-tasolle (näin nörttien kesken vrt. http://www.heikniemi.net/hardcoded/2007/01/meaningless-comparisons/)

    Esimerkiksi yksi akseli: “Oikeuslaitoksen riippumattomuus” tarkoittaa aivan jotain muuta kuin mihin sen tässä redusoit. Riippumaton oikeuslaitos tarkoittaa Montesquieun kolmijako-opin mukaan sitä, että tuomioistuin voi operoida itsenäisenä suhteessa hallintoon ja lainsäädäntöön.

    Tämä asia on Suomessa erittäin hyvin kunnossa, ja vaikka kohtuudella oli 1800-luvullakin, niin ero on vielä huomattavasti selkeytynyt ja kehittynyt. On aivan eri asia se, että oikeuslaitoksen säädännäisaineisto (se, minkä perusteella tuomitaan) on nykyisin osittain kotoisin valtiosopimuksista, EY-direktiiveistä ja vastaavista.

    Ylipäätään valtion itsenäisyyden käsitteen tarkastelun pitäisi nykyisin olla moniulotteisempaa. Tilanne on kasvanut sellaiseksi, ettei mikään valtio pärjää yksin. Diplomatia ja valtiosopimukset ovat välttämättömiä, ja jokainen sellainen on aina kahle valtion itsenäisyydelle. Esimerkiksi lapsen oikeuksien sopimuksen noudattaminenkin edellyttää tuomioistuimelta tietynlaista käytöstä, mutta ei tällä ole mitään tekemistä tuomioistuimen riippumattomuuden kanssa.

    Olennaista on kuitenkin se, miten itsenäisesti valtio pääsee päättämään kuhunkin valtiosopimukseen liittymisestä. Venäjän alaisuudessa itsenäisyyttä oli tietyn toimivallan puitteissa paljonkin, mutta sen toimivallan olemassaolo oli täysin jonkun muun toimijan armoilla: päätäntävaltaa oli niin paljon ja niin leveästi kuin keisari soi. Valtiosopimuksilla sidotun Suomen tilanne on, kaikesta huolimatta, paljon enemmän omassa lapasessa.

    Lissabonin sopimuksella on merkitystä ja EU:ssa on demokratiavaje, ja molemmat näistä asioista ovat sekä valtio-opillisesti että itsehallinnon kannalta tärkeitä… Mutta itsenäisyyden redusointi tuollaisiksi muutamiksi totuusarvoiksi antaa melko väärän kuvan siitä, mitkä Suomen todelliset itsenäisyyden ulottuvuudet 2000-luvulla ovat – tai mitkä ne voisivat olla EU:n ulkopuolella.

    Reply December 29, 2009 at 11:30 am
    • Sami Poimala:

      Kaikki ei ole potaskaa, mikä tuntuu ahdistavalta. Mutta moisella väitteellä on tietysti helppo torjua epämiellyttävyydet.

      Varsinaisesti postaukseni tarkoitus ei ollut definitiivisesti määritellä, ‘mitä tarkoittaa valtion itsenäisyys’, vaan ennemminkin nostaa esiin muutamia esimerkkejä, mitkä selkeästi osoittavat, että itsenäisestä Suomen valtiosta -siinä merkityksessä kuin se on perinteisesti käsitetty- on turha enää puhua. Tässä valossa linnan juhlien järjestäminen veronmaksajien varoilla on kohtuutonta.

      Kun nyt Montesquieun kolmijakomallin nostit esiin, niin siinähän lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta on erotettu toisistaan. Suomessa näin ei ole, vaan lainsäädäntövalta on kiinteästi kytkettynä toimeenpanovaltaan. Tämän lisäksi, Euroopan unionin oikeuslähteet ajavat aina Suomen oman oikeuslaitoksen ohi; tämä on asia, mikä oli vertailutaulukon olennainen sanoma.

      Henk. koht. koen myös, että riippumattomaan oikeuslaitokseen kuuluu se, että poliitikot eivät puutu oikeuslaitoksen tekemiin päätöksiin. Suomessakin näin on tiettävästi käynyt, että korkean tason poliitikko on saanut korkeimman oikeuden muuttaman jo antamaansa tuomiota. Myös perustuslakivaliokunnan linjauksia arvostellaan jatkuvasti ja joissain tapauksissa erityisesti talousrikosten tutkinta on jätetty kesken.

      Samaa asiaa ovat näköjään pohtineet muutkin: http://anttipesonen.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/25/koska-keskustellaan-itsenaisyyden-menettamisesta/

      Olen samaa mieltä siitä, että harva valtio nykyään pärjää aivan yksin. Tämä on kuitenkin oman keskustelunsa paikka, eikä sinänsä liity pohdintoihin itsenäisyydestä.

      Reply December 30, 2009 at 10:21 pm
  • Jouni Heikniemi:

    Olisi tietysti ollut heti aluksi arvokasta lukea, että taulukko on kopioitu enimmäkseen muualta (http://keskustelu.kauppalehti.fi/5/i/keskustelu/thread.jspa?threadID=142437&start=0&tstart=0 tai Muropaketin vastaava threadi), niin olisi voinut vilkaista myös mitä lähteillä sanottiin.

    Keskustelun jatkamiseksi olisi myös kiva, jos yksilöisit viittauksesi lainsäädäntövallan ja toimeenpanovallan kiinteään kytkentään samaten kuin “poliitikkojen puuttumiseen” (jälkimmäinen tietenkin on sumea alue, jossa epäselvyyksiä todellakin on).

    Reply January 5, 2010 at 12:58 pm
Leave a Comment