Rikkaat rikastuvat, varsinkin huonoina aikoina
Viime vuosi oli taloudellisesti erittäin synkkä. Näinhän meille uskotellaan – ja monessa tapauksessa ei jäänyt pelkäksi uskotteluksi, vaan kouriintuntuvasti myös konkretisoitui. Kummallista kyllä, taantuma koskettaa – kuten aina ennenkin – pahiten niitä, joilla entisestään oli heikommat oltavat.
Jo 1800-luvulta saakka on ymmärretty, että teknologinen ja yhteiskunnallinen kehittyminen ei tapahdu tasaisesti ja rauhanomaisesti vaan pyrähdyksittäin, jolloin on kova nousukausi, joka päättyy lamaan. Historiaa katsottaessa, lamasta lamaan näyttäisi kestävän aika tarkkaan 20 vuotta (http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_lamoista_ja_taantumista).
Nousukauden aikana talous kasvaa, työttömyys vähenee ja palkat nousevat, ja valtakunnassa on näennäisesti kaikki hyvin. Aikanaan kasvu kuitenkin – ainakin hetkellisesti – lakkaa, ja alkaa suuri irtisanomisten, konkurssien ja palkan alennusten aalto. Tällöin myös suuret yritykset hyökkäävät apajille haaskalinnun tavoin, ja polkuhintaan ostavat lamasta pahoin kärsineitä yrityksiä ja tehtaita. Tai sitten karsivat toimintojaan, kuten nyt esim. General Motors, joka päätti sulkea Saabin tehtaan mieluummin kuin myydä sen kilpailijalle. Voisiko joku selittää minulle, miten tehtaan sulkeminen voi olla kannattavampaa kuin myydä se?
Valtaosalle ihmisiä lamat ovat kammottavia asioita, mutta äärimmäisen pienelle hyvin voivalle kansan osalle se on sen sijaan parasta aikaa. Esimerkiksi Wall Streetin pankkiirit tuntuvat kylpevän rahassa: http://www.dailyfinance.com/story/wall-street-bankers-make-stunning-145-billion-for-2009/19318005/. Ja suursijoittajat miettivät vain, kuinka ruokapulankin voisi kääntää voitoiksi!
Tämäkö on käsityksemme oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta?
GM:n taloudellinen tilanne ei ole erityisen hyvä, joten olisi ehkä voinut odottaa, että myyvät tehtaan ennemmin kuin sulkevat sen, mutta ilmeisesti ovat sitten laskeneet, että on parempi poistaa potentiaalinen kilpailija tiukoilta markkinoilta. Matematiikkaa se on, ei sen kummempaa.
Tavalliselle kuluttajalle lamakausien vaihtelun viesti pitäisi kuulua: säästä, säästä ja säästä, älä tee velkaa. Valitettavasti vain nyky-yhteiskunta ja koko länsimainen talous pyörii velkarahalla. Se kupla kun oikeasti poksahtaa, niin sitten vasta lama onkin!
Maailmassa on aina ollut köyhyyttä ja pienelle porukalle sijoittuvaa hyvinvointia. Mikään yhteiskuntajärjestelmä ei sitä ole pystynyt poistamaan, eikä pysty. Pohjoismaisessa ns. hyvinvointivaltiossakin on aina voitu henkisesti pahoin ja hyvinvointivaltion pyörittäminen on kallista lystiä, jonka voi verotuksestamme todeta. Sitä ei pystytä ylläpitämään loputtomiin, eikä ilman innovaatioita ja tuottavaa yritystoimintaa, jolla valtio saa verotuloja.
Vahvasti toivon että Saabin työntekijärivistöstä löytyy samanlaista potkua kuin aikoinaan Turun sinapin riveistä: kun kerran uusi omistaja ei toimintaa jatka, niin perustetaan sitten uusi yritys, Auran sinappi! Autobisneksessä tuo voi vaan olla kyllä huomattavasti hankalampaa.
Pahaa pelkään että juurikin olemme keskellä tuota kuplan poksahtamista. En nyt tiedä onko pohjoismaissa aina voitu pahoin. Ainakin jatkuvasti kyllä voidaan vain pahemmin ja pahemmin.
Hyvinvointi nykyjärjestelmässä todellakin maksaa. Juuri tämän päivän uutisissa kerrottiin, kuinka kuntien lääkäripalvelujen ulkoistaminen on tulllut odotettua kalliimmaksi. Paitsi että yrityslääkärit ovat kalliimpia, on myös hoitopalvelujen laatu jatkuvasti laskenut. Lääkäripalveluita tarjoavien yritystenhän ei kannata panostaa hyvään hoitoon, vaan tuottojen maksimointiin kuten minkä tahansa yrityksen. Mutta tämä onkin sitten oman postauksensa aihe.