Ekosyyllistäminen ja järjestelmäkriisi
Kauppalehdessä oli taannoin ehkä jopa yllättävän rohkea uutinen, Lopettakaa ekosyyllistäminen. Lyhyesti tiivistettynä, Worldwatch-instituutin tutkija Erik Assadourian nostaa esiin huomion, että nykyisessä ekologisessa valistamisessa keskitytään liiaksi yksittäisen kuluttajan valintojen ohjaamiseen tai jopa syyllistämiseen. Mikäli yhteiskuntamme tulevaisuus jätetään yksittäisten ihmisten oman henkilökohtaisen harkinnan varaan, ei meillä ole toivoa paremmasta huomisesta.Nykyjärjestelmä on kasvattanut yksilöistä omaa etuaan tavoittelevia, luonnon tilasta vähän välittäviä kuluttajia. Tuotantoa ohjaa kasvottomat finanssikapitalistit, joita kiinnostaa vain tuottojen maksimointi, ei resurssien riittäminen pitkällä aikavälillä, ei suuryhtiöiden työntekijöiden hyvinvointi, ei pienten kyläyhteisöjen tulevaisuus eikä terve yritystoiminta. Tällaisessa maailmassa niin tuotannossa kuin kulutuksessa toimintaa ohjaa kaikki muut kuin kestävät arvot.
Viime vuosien viherliikkeen ansiosta yleinen tietoisuus näistä seikoista on noussut, mutta vain vähän. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa kaupoista on saatavilla luomutuotteita, biodynaamisesti viljeltyjä tuotteita ja ties mitä ekotavaraa. Mutta niiden hinta on huomattavasti tavanomaisia tuotteita kalliimpia. Näinpä vain rikkailla ihmisillä on varaa tehdä kestäviä valintoja. Tällainen malli ei voi toimia. Kaiken tuotannon pitäisi olla luomua ja tarkoin valvottua.
Niinpä olisikin aika siirtyä yksilöiden syylistämisestä koko tuotantokoneiston, nykyisen talousjärjestelmän syylistämiseen. Talousjärjestelmän, joka muutenkin kituu kuolintoreissaan, ja jota valtioiden elvytyspaketeilla tekohengitetään.
Voittoa tavoittelevat yritykset (yleensä pörssiyhtiöt) useinmiten menevät sieltä missä aita on matalin. Aidan rimaa voi nostaa selvimmin lainsäädännön kautta.
Tehokkain mahdollisuus lienee nouseminen barrikaadeille ja hyppääminen kansanedustajan kenkiin tai pinempimuotoisena toimintana äänestää sopivaa lain sorvaajaa.
Toinen mahdollisuus löytyy aktiivisista kansalaisliikkeistä, mutta näihin eivät tavikset jaksa liittyä. Näin ollen massat jäävät kansalaisliikkeiden ulkopuolelle.