Puttipeli ratkaisee
Sanokoon kuka tahansa mitä tahansa, mutta kyllä asia on niin, että hyvä putti on paljon tärkeämpi kuin pitkä draivi. Erityisesti kun on näin surkeat korit…
Meikäläisen draivipituudella ei täällä juurikaan hävitä, vaikka en mitenkään erityisen pitkälle edes heitä. Vaikka Jesse draivinsa lyhyyttä valittaakin, asia on niin, että jos minä olisin pistänyt kaikki putit alle kympistä sisään, taistelisin tällä hetkellä sijoista 10-15. Jos en olisi mokannut täydellisesti yhtään draivia (tyyliin: oho, piti heittää 100 metriä, mutta heitinkin 40), taistelisin sijoista 5-10. Sijoille 1-5 pääseminen sitten edellyttäisi parannusta hieman joka alueella: lähestymiset aina comfort zonelle, enemmän pitkiä putteja sisään jne. Toki pitkälle heittäminen voisi asiaa helpottaa, mutta väitän että minun heittopituudella ja –taidoilla tämäkin kisa olisi voitettavissa – jos ei vain tekisi niin paljon virheitä. Eli suoritusvarmuutta, joka tulee vain treenaamalla.
Winglesin radalla olikin tapahtunut muutoksia sitten viimenäkemän. Tällä kertaa ei käyne syyttäminen ranskalaisia, vaan luontoäitiä, joka oli päättänyt kaataa puun kakkoskorin vierestä tuhoten samalla korin. Väylää oltiin jouduttu lyhentämään parilla kymmenellä metrillä. Oma tulos, 62, ei taaskaan tyydytä, mukaan mahtui sen verran paljon mokellusta.
Seppo tuntuu liekittävän kunnolla, johtaisi avointakin sarjaa jos siinä pelaisi…Seniorit-50 sarjassa Marko Timonen oli ottanut kisaa johtavan Paul Franczin kiinni, mutta muuten suomalaisittain ei ollut mitenkään erityisen hyvä päivä. Vahvasti näyttäisi siltä, että semeihin kuitenkin päästiin (ou jee!), ja huomenna olis tarkotus pistää sitten Winglesissä kaikki tai ei mitään -tyyliin semmonen kiva 57 korttiin. Se vaatisi puttirallien lopettamista, draivin kohdalleen saamista ja muutamassa kohtaa pientä riskin ottoa. Kuulin parilta kaverilta tänään, että fribaradalla voi pitää hauskaakin, eikä vain pyrkiä varmistelemaan tiettyä tulosta. Katsotaan miten käy 