Minun maailmani

EM-kisat päättyivät viileissä tunnelmissa. Lähes koko viikon kisaajia hellinyt lämmin sää väistyi juuri sopivasti kisojen päätyttyä. Suomalaisittain kisoja voi pitää onnistuneina, tulihan Suomeen neljä mitalia. Monille varmasti pienimuotoinen pettymys oli, että avoimessa sarjassa finaaliin ei suomalaiset päässeet, mutta ottaen huomioon parin vahvimman ennakkosuosikin vastoinkäymiset (Ville Piipon peukalo- ja olkapäävammat sekä Jesse Heinosen sairastuminen kesken kisan), kokonaistulosta voidaan pitää kuitenkin hyvänä.

Ranskalainen kisajärjestely jaksoi yllättää loppuun saakka. Yhtenä huippuhetkenä voitaneen pitää viimeisenä kisa-aamuna, ennen klo 8:aa alkanutta kierrosta, järjestettyä sudden death –kilpailua, jolla ratkaistiin viimeinen semifinaaliin pääsevä pelaaja! Toisin sanoen, pari kaveria on joutunut heräämään TODELLA aikaisin pelatakseen pahimmillaan vain yhden väylän. Perinteisesti semeihin pääsee aina tietty määrä + tasoissa olevat ja vasta finaaliin menijät ratkaistaan pudotuspelillä. Huhujen mukaan jonkin sarjan osalta sudari olisi pidetty jo edellisenä iltana.

Kotimatka alkoi suuntaamalla kohti Brysseliä, jossa ollaan yksi yö ja aamulla sitten aikaisin lentokentälle. Matkalla pysähdyttiin syömään Q8-huoltoasemalla, joka tarjosikin jotakuinkin reissun parhaat ateriat. (Ei liene yllätys, että kisapaikalla tarjotut 13:n euron lounaat olivat aivan karseita. Mukavaa oli, että ilmoittautumislomakkeella kysyttiin erikoisruokavalioista, vielä mukavampaa se, että niillä ei näköjään ollut mitään käytännön vaikutusta!) Erikoista tosin oli se, että jotakuinkin kaikesta piti maksaa erikseen: ateriaan ei kuulunut kahvia ja jopa ketsuppi maksoi 60 senttiä! Myöskin wc-tilojen käytöstä veloitettiin 30 senttiä.

Aiemmin unohtuikin mainita, että Ranskassahan on tosiaan käytössä tietullit Pariisin johtavilla moottoriteillä. Saavuttaessa moottoritielle otetaan automaatista lipuke ja kun vastaavasti sieltä poistuttaessa lipuke ojennetaan virkailijalle, joka sitten veloittaa ajetun matkan mukaisen taksan. Ajamamme n. kymmenen kilometrin taipale maksoi yhden euron. Moottoriteitä vakituisesti käyttävillä näytti olivan jokin elektroninen lukijalaite, jolloin heidän ei tarvinnut pysähtyä lainkaan, ajaa vain portista läpi.

Kisassa oli niin monta pientä ja suurempaakin virhettä ja epäkohtaa, että tuli ihan tehtyä asioista lista. Viimeistelen sen ja muodossa tai toisessa vien asiaa eteenpäin, ettei tällaiset katastrofit toistu. Ainakin olisi syytä saada Euroopan yhteinen TD-ohje, spotteri-ohje ja kilpailun järjestämisohjeet.

Hyvää yötä.