Minun maailmani

Viimeinen aamu hotellissa, ja kotimatka edessä. Kummallisen aamusta tekee se, että ulkona on pilvistä! Ensimmäisen kerran koko viikolla aurinko ei porota pilvettömältä taivaalta.

Ajattelin tähän loppuun kirjata muutamia irtonaisia havaintoja tästä paikasta:

• LA on ihan tajuttoman ruma kaupunki. Vaikka majailimme ihan downtownissa, niin ei tässä ole oikein mitään yhtenäistä teemaa. Vieri vieressä voi olla 50-kerroksinen toimistorakennus, ja lähinnä slummilta näyttävä hökkelimaja. Pilvenpiirtäjien välissä voi olla rakentamaton tontti, joka on rehevöittynyt hallitsemattomasti.
• Autoilu on pyhää. Moniin paikkoihin ei edes pääse ilman autoa – tai pääsee vain autotallin kautta. Parkkipaikkoja on ihan älytön määrä, myös downtownissa. Ja pysäköinti ei myöskään maksaa juuri mitään, monessa paikassa selviää $10:llä päivä. Osaltaan nämä rumat parkkirakennelmat myös rumentavat kaupunkia.
• Tämä paikka on valtava. Kartasta katsottuna joku paikka voi olla “ihan vieressä”, mutta oikeasti sinne onkin matkaa 40 km… Varsinainen downtown, jossa on niitä Isoja Taloja, on sangen pieni. Mutta esikaupunkialuetta onkin sitten kymmeniä kilometreja jokasuuntaan, ja se sub-urban, se se vasta rumaa onkin.
• Julkinen liikenne on lähinnä vitsi. Katukuvassa näkyy busseja vähemmän kuin Helsingissä.
• Downtown ei todellakaan ole mikään shoppailuparatiisi, täällä on lähinnä toimistorakennuksia, parkkipaikkoja ja ruokaloita. Osa ruokaloista on sentään mukavasti avoinna 24h, ja tarjoavat sangen amerikkalaisen kokoisia annoksia, esim. Denny´s ei todellakaan jätä potemaan nälkää…

Kello lähestyy 12 AM:ää, joten on aika luovuttaa huone, ja suunnata kohti LAXia.

Eipä paljon tullut postailtua PDC:n aikana. Johtuu ehkä suurelta osin siitä, että päivät meni tehokkaasti Convention Centerillä, ja illalla taas hotellin netti oli niin jumissa, että ajatuskin netissä työskentelemisestä tuntui ahdistavalta. Ilmeisesti jokunen muukin nörtti oli yhtäaikaa hotellin wlania kiduttamassa.

Mutta joo, päällimmäisenä mielessä varmaan kysymys siitä, miten tämä kaikki tulee muuttamaan tulevaisuutta noin ammatillisessa mielessä. Suuri määrä uutta asiaa taas opeteltavaksi – ja opetettavaksi. Aika hurjia juttuja Microsoftin pojat vääntävät, olipa itse yrityksestä sitten mitä mieltä tahansa.

Matkasta noin muuten, mitään erityistä mainitsemisen arvoista ei ole juurikaan tapahtunut. Keli on ollut mitä mainioin, T-paita päällä viiletetty iltamyöhään.

Tämä päivä pitäisi sulatella asioita ja muodostaa jonkinlainen kokonaiskäsitys opituista asioista, jotta voi sitten ensi viikolla koti-Suomessa luennoida asioista. Ja toivottavasti sitä hieman kerkää katsoa itse kaupunkiakin, tähän asti elämä on rajoittunut hotellin ympäristöön aika vahvasti. Paluulento sitten huomenna ja kotiutuminen sunnuntai-iltana kotimaan aikaa.

Huomenta. Epäämääräisesti nukuttu yö takana, ja kello on kohta kahdeksan. Ihan riittävän kohtuullisesti sain kuitenkin nukuttua.

Ensi töikseen piti tietysti tarkistaa, mikä on maailman meininki. Äkkiseltään näyttäisi siltä, että matkamme alkoi juuri oikeana aikana: lähes välittömästi lähtömme jälkeen Finnairin lentäjät menivät lakkoon ja Lontoossa oli melkoinen myrsky. Nyt sitten enää jännitetään, päästäänkö ensi sunnuntaina suunnitelman mukaan takaisin, vai joudutaanko tekemään ketterässä hengessä muutoksia matkaan.

Nyt taidan suunnata amerikkalaiselle Subwayn omeletti-aamiaiselle.

Taas on se aika vuodesta, jolloin Microsoft järjestää suurimman kansainvälisen kehittäjätapahtuman, PDC:n. Saavuimme juuri hotellille, Wilshire Grandiin. Matka alkoi lauantaiaamuna kotipihasta klo 5.40, koneen lähtiessä Helsinki-Vantaalta kohti Lontoota klo 8. Lontoossa sitten vaihto, ja “mukavan pitkälle lennolle kohti LA:ta”.

Tällä kertaa matkassa olikin hieman ylimääräistä dramatiikkaa, kun Kanadan ilmatilassa kapteeni kertoo, että matkustamossa on matkustaja, joka aiheuttaa liian paljon häiriötä ja on vaaraksi turvallisuudelle, joten teemme ylimääräisen laskun Calgaryyn, jotta henkilö voidaan poistaa koneesta. Kaikkea sitä! Noh, reilun tunnin tuo sitten vei ylimääräistä aikaa, onneksi ei meillä ollut enää jatkolentoa. Voi niitä parkoja, jotka tuon takia myöhästyivät jatkoyhteyksistään…

Niin, kellon ollessa nyt 4.07 sunnuntaita Suomen aikaa, tulee kohta täysi 24 tuntia hereilläoloa täyteen. Kello täällä on kuitenkin vasta 18.07, joten vielä ei parane mennä nukkumaan moneen tuntiin, jos aikoo huomenna olla elävien kirjoissa.

Hotellin nettiyhteys on ahdistavaa sorttia, joka katkee aina epäsäännöllisin väliajoin, jonka jälkeen se täytyy aktivoida uudelleen. Ja sitten kun tuo katkos sattuu tulemaan juuri sillä hetkellä, kun olen painanut Julkaise-namiskaa, kirjoitus häviää bittiavaruuteen, mrrh.

 Jotain sen suuntaista aioin kirjoittaa, että eilen käytiin Universal Studioilla ja siellä oli moottorisahamurhaajia ja pelottavia sokkeloita. Ja TODELLA näyttävä 3D-elokuva ja hirveesti kaikkee suurta ja mahtavaa joo.

Tänään ei ohjelmassa ollut mitään erikoista, silkkaa asiaa vain. Huomenna sitten viimeinen seminaaripäivä, joten kaikki ilo irti. Ehkä sen jälkeen jopa kerkeis käydä hieman tutustumassa kaupungin rientoihin ja kauppoihinkin…

Niin, ja kannatti muuten lähteä sieltä NHL-matsista kesken: viime minuutilla Valtteri Filppula oli tasoittanut pelin ja jatkoajan jälkeen oltiin päädytti rankkareihin… olishan nekin nyt ollu ihan kiva nähdä, sniff.

Päivän teknologia-annossa jälleen ITProssa.

Päivä alkoi  aikaisella herätyksellä ja (ilmaisella) bussikuljetuksella konferenssipaikalle klo 7:15. Siellä sitten päivä vierähtikin hyvin nopeasti moninaisine esityksineen, syömisineen, juomisineen ja peleineen. Mm. Rock Band 2 tuli testattua
Teknisempää tietoutta päivän annista löytyy ITPro.fi:stä.

Päivän päätteeksi kävimme sitten Staples Centerissä seuraamassa kuinka NHL-ammattilaiset lätkivät kiekkoa. Kotijoukkue LA Kingsin vieraana oli Detroit Redwings. Olihan se nyt hieman juhlavampaa kuin kotimaan kamaran matsit, mutta… kyllä sitä helpompi on televisiosta seurata.

Nyt havaitsin harmikseni, että armaan Nokialaiseni laturi ei hyväksy paikallista sähköä, joten täytyypä lähteä metsästämään laturi lainaksi jostain.

 

Aamulla tuli herättyä siinä kahden nurkilla ja väkipakolla sängyssä lojumalla sai ajan menemään n. kuuteen. Sitten oli yksinkertaisesti pakko herätä. Yllättävän vähällä pääsee aikaerosta kuitenkin jos tähän jää. Kuulemma tosin paluumatka on paljon pahempi.

Tämä päivä oli varattu puhtaalle turismille, konferenssihan alkaa varsinaisesti huomenna. Hotellin hintaan ei kuulunut aamiaista, joten aamiaisenhakureissu suuntautui Hollywoodin kaduille ja 24H Subway löytyikin. Aika samanlaisen näköinen ja oloinen meininki kuin Suomen vastaavissa. Paitsi täällä oli tarjolla Omelett subs for breakfast. Eli perussubi, johon tulee mukaan munakas ja lisäksi voi vielä ottaa pekonia ja nakkeja (ja olikohan vielä jotain muutakin). Juomaksi amerikkalaiseen tyyliin kahvi, joka tarjoiltiin n. puolen litran tuopissa ja maitoa ei tarjolla ollut. Niin ja kahvissahan ei kofeiiniakaan ole. Tuopissa lukee “The earth’s best micro roasted coffee”. Onko se nyt sitten hyvä vai huono, mene ja tiedä.

Aamiaisen jälkeen suuntasimme paikalliseen elektroniikkataivaaseen, Fry’s electronicsiin Burbankiin. Semmonen suomalaisen citymarketin kokoinen liike, joka on pyhitetty lähes vain ja ainoastaan elektroniikkatuotteille. Paljon oli tarjolla kaikennäköistä, mutta eipä tuolta muuta osannut ostaa kuin pienen pokkarikameran matkakuvia varten. Laitan niitä jakoon joskus tuonnempana kun jaksan näplätä.

Sieltä sitten säntäsimme Venice Beachille pariksi tunniksi ihmettelemään merenrantatunnelmia. Beatchillä on n. parin kilometrin mittainen ostoskatu täynnä kaikkea turistikrääsää. Meininki on aika sama kuin suomalaisilla markkinoilla. Paitsi että tuolla on sama meininki ymmärtääkseni jokapäivä.

Santaa rannalla piisasi silminkantamattomiin ja auringonpalvojiakin piisasi. Mikäs sitä oli palvoessa, lämpöä kun oli 20:n paremmalla puolella tänäänkin.

Tähän mennessä ei kyllä omat mielikuvat amerikkalaisesta suurkaupungista ollenkaan ole kohdanneet todellisuuden kanssa: ei yhden yhtä pilvenpiirtäjää, eikä neonvaloja, huonokuntoisia teitä ja sotkuista siellä täällä eikä edes rannalla näkynyt Baywatch-babeja. Matka Burbankista Venice Beachille oli parikymmentä kilometria suomalaista pikkukaupunkia. Ympäristö muistutti lähinnä jotain Tourula-Seppälää Jyväskylässä, Nekalaa Tampereella tai Pitäjänmäkeä Helsingissä. Sillä pienellä erolla, että sitä samaa jatkui kymmeniä kilometrejä ja talot olivat paljon huonompikuntoisia.

Riversidella sentään näyttäytyi jo hieman sivistyneemmän oloista asutusta. Lähes kaikki ikkunat olikin sitten kaltereilla peitetty. Jossain kohtaa tuli nähtyä myös kaikki merkittävimmät äänitealan toimijat kuten kuten Elektra ja Warner music group.

Järkyttävän paljon täällä on kyllä autoja liikenteessä, ympäri vuorokauden. Kuusikaistainen moottoritie on aivan täynnä kahden aikaan iltapäivällä, kummallista. Tai no ei täynnä, liikenne kuitenkin sujui ihan hyvin. Ja suuri osa autoista on tietysti amerikkalaiseen tyyliin suuria. Katumaastureita ja jenkkirautoja. Autojen merkkivalikoima on kovasti erilainen kuin Suomessa: on Acuraa, Lexusta, Infinitiä, Mersua, GMC:tä, Maseratia jne. Mutta olipa joukkoon eksynyt jokunen Honda, Toyota, Saab, Audi ja kuplavolkkarikin! Hybridiautoja myöskin on selvästi enemmän kuin meilläpäin, Prius on kovin suosittu ja Civic Hybrid. Onhan tämä ymmärrettävää kun bensa on niin kallista, sehän maksaa täällä jopa 80 senttiä litra. (Hinta on parissa vuodessa n. kolminkertaistunut).

Iltaohjelmassa oli sitten Suomen Microsoftin järjestämä tapahtuma suomalaisille PDC:een osallistuville. Tämä oli sitten aivan LA:n keskustassa ja siellä nyt alkoi viimein näyttää kaupungilta korkeine taloineen. Tätä ennen käytiin vielä rekisteröitymässä tapahtumaan LA Convention Centerissä. Miellyttävä yksityiskohta kaupungissa oli kyltti “Electronic vehicle charging station”. Joissain asioissa tämä maa on kyllä selkeästi Eurooppaa edellä.

Aamulla alkaakin sitten varsinainen tapahtuma, Ray Ozzien ja Bob Muglian keynotella. Onneksi on järjestetty bussikuljetus, joka kulkee tapahtumapaikan ja hotellin väliä n. 10 minuutin välein. Ei tartte liikkumisesta stressata. Nyt lataamaan pattereita ->

Noniin, edellisestä postauksesta onkin kulunut jo melkein vuosi, joten laitetaanpa hieman elämää.

Tänään saavuin Los Angelesiin, jossa olisi tarkoitus osallistua Microsoftin PDC -tapahtumaan. Matkahan sujui kätevästi Frankfurtin kautta, mistä sitten kestikin 11,5 tuntia saapua LA:iin. Melkoinen taival kokemattomalle lentomatkustajalle. Yllättävän hyvin matka kuitenkin meni. Kone oli täällä perillä klo 12.30 paikallista aikaa, joten nyt on menossa itsensä väkipakolla hereilläpito, jotta huomenna olisi edes suurinpirtein pelikunnossa täkäläisen kellon mukaan.

Majapaikkana on Hollywood Heights hotel, joka sijaitsee kävelymatkan päässä Hollywoodin pääturistirysäkadusta. Siellä tulkin jo käytyä pikaisesti ihmettelemässä Walk of Famea ja Kodak Theatrea sekä paikallista McDonaldsia. Kyllä, luit aivan oikein. Pakkohan se oli kokeilla kun kerraan täällä ollaan! Ja kyllä, kala-ateria oli täällä ihan yhtä onneton kuin Suomessakin. Hesburger voittaa 5-0.

Tuleva viikko meneekin tiivisti teknologisissa merkeissä, paluulento lähtee sitten perjantaina iltapäivällä. Vaan nyt lillumaan ammeeseen (huoneessa on oma sellainen, ja myös kaksi King Size -vuodetta ).