Korg N1R

Roland JV-1010
+ Keyboards of 60′s and 70′s

Roland JX-305

Roland JV-90
+ SO-PCM1-04 Grand Piano laajennuskortti
+ PN-JV80-04 Rich Sound collection laajennuskortti

Alesis QS-8
+ Stereo Grand Piano laajennuskortti

Ja tämän enempää muusikoiden netti ei sitten antanutkaan ilmoituksia lisätä. Sokerina pohjalla olisi vielä tällainen helmi:

Korg Triton Studio 61
+ CD-RW
+ Orchestral collection laajennuskortti
+ mittoihin tehty kova kantolaukku pyörillä

Heitäppä Tritonista joku järkevä tarjous jos kiinnostaa.

Osta useampi edellä mainituista, niin sovitaan joku kiva pakettitarjous! Tai mikä parasta, osta kaikki niin saat vastustamattoman tarjouksen!

Viime vuoden lopulla YLE tiedotti YLE Puheen uudistuksista, joissa urheiluselostukset siirtyvät Radio Suomesta YLE Puheen taajuuksille. YLE Puhe oli aiemmin tunnettu lähinnä asiaohjelmista.

Tämä muutos sai aikaan uskomattoman keskusteluvyöryn niin Puheen Facebook-sivuilla, keskustelupalstoilla kuin blogosfäärissäkin. Asia pääsi jopa Aamulehden pääkirjoitukseen. Muutosta vastustavan adressin on muutamassa päivässä allekirjoittanut neljättä sataa vihastunutta kuulijaa. Facebookiin on perustettu oma sivu “Ei urheilua YLE Puheelle“, johon on niinikään muutamassa päivässä kertynyt monta sataa kannanottajaa.

Tänä aamuna Ykkösen Aamu-tv:ssä asiasta lyhyesti haastateltiin YLE julkaisujohtaja Olli-Pekka Heinosta. Hän kertoi yhden tavoitteen olleen, että entistä useampi viihtyisi radion ääressä. Viihtyisi. Tämä lienee juurikin se tekijä, mikä on saanut niin monen ärsytyskynnyksen ylittymään. Luonnollisesti hän myös totesi vastustuksen olleen osin odotettua, koska jotain ylipäätään muutettu. Halpa muutosvastarinta-kortti, siis.

Toisena perusteluna esitettiin se, että radiosta urheilua seuranneet ovat valitelleet urheilulähestysten katkeamista Radio Suomessa aina uutisten ja viranomaistiedotteiden ajaksi. Tämän vuoksi urheiluselostukset sitten siirrettiin Puheelle, jossa niitä ei tarvitse häiritä tylsillä, lakisääteisillä tiedotteilla. Erityisesti haluttiin kosiskella nuoria (ja nuorethan ovat tunnetusti malttamattomia).

Harmillisena sivuvaikutuksena sitten oli vain se, että nyt YLE Puheen aikataulutetut ohjelmat jyräytyvät suorilla urheiluselostuksilla. Suurin osa muutosta vastustavista on todennut, että eniten muutoksessa ärsyttää se, että siinä missä aiemmin on voinut luottaa Puheelta tulevan rauhallista asiaohjelmaa, nyt ei voi enää koskaan tietää mitä sieltä tulee. Osa on myös kritisoinut kanavan linjan “trendiköitymistä” äänekkäine välimusiikkeineen ja kepeämpine juontajineen.

Minusta urheilu on hieno asia. Seuraisin mielelläni radiosta vaikkapa selostusta frisbeegolfin suomenmestaruuskisojen finaalikierrokselta. Mutta YLE Puheelta en sitä haluaisi kuunnella. Nyt kun YLEn rahoitus on järjestetty verotuksellisin keinoin, on lupa odottaa, että julkinen palvelu hoitaa tiedotus- ja sivistystehtäväänsä, eikä täytä kaikkia kanavia viihtellä ja markkinavetoisellä hömpällä. Eikö voisi vaikka avata täysin uuden kanavan, YLE Urheilu? Mutta jättäkää Puhe puhekanavaksi, kiitos.

Niin, ja vastaus otsikon kysymykseen on selvästikin, kyllä kiinnostaa.

Ekalla kierroksella draivi toimi lähes täydellisesti, mutta ne putit, huh. Kakkosnelosia tuli jokunen ja ehkä 3 metriä oli comfort zone. Toiselle kierrokselle sitten katosi draivikin…

Muutama ilopilkkukin kierroksilta löytyi: ekalla rundilla tuli tehtyä eagle väylälle #17 (joka siis on semmonen kiva 183 metrinen, 13 metriä ylämäkeen heitettävä)!!! Ja toisella rundilla sitten ns. munuaisväylältä nostokakkonen (for comparison, Locastro teki siihen nelosen )

Lämpötila oli edelleen aivan järkyttävä – toiselle rundille lisämausteeksi saatiin vielä todella kova tuuli. Teki monesta väylästä niin sanotusti haastavan.

Sunnuntaina sitten aikanen herätys, tuli heitettyä kuitenkin pari pykälää liian hyvin: nousin aikaisempaan ryhmään.

Seurueemme, johon itseni lisäksi kuuluvat Jaani ja Miko, päiväohjelma koostui aamukierroksesta (täydet 27 väylää), vierailusta Kista Galleriassa sekä illan parigolfista (18 väylää). Itse pelasin Dick Lampisen kanssa 49, Jaanin ja Mikon laittaessa 47. Ajattelimme, että kyllä joku varmaan heittää 44, joka alkaisi olla jo ns. Maailmanluokan Tulos. Pääsi ilmeisesti unohtumaan, että kisoissahan ON mukana lähes koko maailman kärki (Nikko Locastro, Dave Feldberg, Paul Ulibarri, Paul McBeth, Eric McCabe, Will Schusterick, need I say more?) ja voittotulos olikin Paulien aivan käsittämätön 41. Se on 15 alle par. Väylien 1-18 teoreettinen maksimitulos, ilman holareita ja munkkiputteja, on 39. Että aika kovaa pojat tykittää.

Illalla sitten lepäilyä hotelilla ja uima-altaalla.

Ratahan täällä on aivan uskomattomassa kunnossa, kuten aina. Eikä vain kunnossa, vaan myös sopivasti haastava. Suomalaiseen kulttuuriin iskostunutta vittuilu-OB:ta ei juurikaan tunneta, vaan jos keräät korttiisi OB:n, niin silloin kyllä tiedät heittäneesi paskasti. Toki se täälläkin on mahdollista, itse asiassa seuraavilla väylillä:
- Väylä 2, jos heität ihan liikaa vasemmalle, naapuriväylän puolelle.
- Väylä 8, jos heität ihan liikaa vasemmalle, pellolle tai autotielle
- Väylä 14 on toinen niistä väylistä, joissa on vähän kikkailun makua. Mutta kuitenkin siten, että jos et ole ns. Iso Käsi, voit seiftata ja silti pelata kolmosen. Isot kädet saavat sitten heittää pitkälle, että pääsevät OB:n yli, jota on muuten täksi vuodeksi viety vielä aiempaakin kauemmaksi. Hyväksyttävää silti.
- Väylä 20, jos yrität jotain tyhmää, voit päätyä OB:lle (tai käännät kiekkosi vastatuulessä yli). Joku voisi sanoa, että OB on tässä turha, mutta olen melko varma, että tässä Ruotsalainen on osannut ajatella: jos OB:ta ei olisi, suuri osa pelaajista yrittäisi korille suoraan pienestä aukosta, mistä taas seuraisi se, että väylän 27 pelaaminen muuttuisi vaaralliseksi, kun kiekkoja satelee niskaan.
- Väylä 21, “munuainen”. Tämä menee sitten siihen kikkailuosastoon, pieni alue, jonne pitäisi saada kiekko jäämään. Tälle kaudelle sääntöä on kuitenkin onneksi muutettu siten, että vain yksi avaus teeltä, ja sitten dropille. Itselle tänään OB-3.
- Väylä 24, vasen reuna koko matkalta OB, tilaa on silti riittävästi oman pelin pelaamiseen.
- Väylä 25, Sama kuin edellä, tällä kertaa syynä vieressä oleva väylä

Nyt unille lepäämään, ja odottelemaan huomista, varsinaisen kisan alkua.

Kisasivut: http://www.sdgo.se

Esimerkiksi Englanti on vielä pahemmin veloissa, ja nyt heidän korjausliikkeensä on antaa potkut noin puolelle miljoonalle julkisen puolen työntekijälle. Onko tämä myös Suomen ratkaisu? Tämän taktiikan toimivuudestahan meillä on jo hyviä kokemuksia, esimerkiksi terveydenhuollon yksityistämisen osalta. Englannista löytyy myös hyviä esimerkkejä rautatietoiminnan yksityistämisestä.

Miksi kukaan ei pohdi julkisesti “miksi tilanne on tämä” tai “mitä asialle olisi tehtävissä”? Siis kukaan, jonka annetaan valtamediassa esiintyä…

Iskälle voisi sanoa, että hae pankista lainaa. Useimmat kuvittelevat, että pankista lainattu raha olisi sinne muiden sijoittamia pankkitalletuksia, mutta näin ei suinkaan ole. Itse asiassa kun pankki lainaa rahaa, lainattava raha luodaan tyhjästä. Pankeille on nimittäin jostain syystä myönnetty lupa lainata rahaa HUOMATTAVASTI enemmän, kuin heillä itsellään sitä oikeasti on. Tällaisia järjestelmiä kutsutaan varantojärjestelmiksi. Pankeilta vaadittava osuus lainattavasta rahasta on vieläpä hämmentävän pieni. Osuus vaihtelee maittain, taannoin juuri uutisoitiin Kiinan nostaneen vaatimuksia 14-16 %:iin. Aiemmin sentään käytimme kassavarantojärjestelmää, jolloin pankilla oli oltava vakuutena jotain todellista rahaa (esim. kultaa tai asiakkaiden pankkitalletuksia). Nykyisin on siirrytty vähimmäisvarantojärjestelmään, joka tarkoittaa sitä että pankki voi käyttää luoton vakuutena myös muuta, vaikkapa toisesta pankista otettua lainaa…

Hämmentävyys ei pääty vielä tähän. Kun pankki on luvannut jollekin lainan, on tehty sopimus, jossa lainanottaja sitoutuu maksamaan lainan takaisiin korkoineen. Tällainen paperi on sangen arvokas, arvopaperi suorastaan, joten pankki voi myydä sitä eteenpäin. Siis, pankki myy eteenpäin lupauksen saada rahaa. Näin syntyi ns. johdannainen. Ja nyt kun pankki sai sisään lisää varantoja, sillä on oikeus myöntää lainoja entistä enemmän. Nerokasta.

Viime aikaiset valtioiden vararikot (Zimbabwe, Islanti, Kreikka, <lisää tulossa>) ovat osoittaneet, että järjestelmä ei kauaa pystyssä pysy. Vaikka tekohengitysyritykset kovia ovatkin. Minua hieman häiritsee, kuinka paljon esim. Kreikkaa soimataan valtionvelasta ja siitä etteivät he sitä pysty pois maksamaan. Totta, ikävä asia on, mutta ei mitenkään poikkeuksellinen. Sama nimittäin koskee useimpia Euroopan valtioita, ml. Suomi.

Asiaan on nyt alettu viimein havahtua ja internetistä löytyykin lukuisia dokumentteja, jotka käsittelevät tätä ongelmaa. Yksi parhaita on 45-minuuttinen Raha on Velkaa (osa1, osa2, osa3, osa4, osa5). Hieman pohdiskelevampi ja tarinallisempi on n. 80-minuuttinen The Money Fix.

Ilokseni taannoin havaitsin, että jopa Suomen eduskannasta löytyy ainakin yksi henkilö, joka on sekä ymmärtänyt mistä on kysymys, myös uskaltaa sanoa sen julkisesti.

Siinähän sitä oli synkkää asiaa, hieman muustakin kuin rahasta, mutta niistä lisää myöhemmin. Valtionvelasta kun oli puhetta, niin ehkä olisi hyvä asettaa asia oikeaan mittakaavaan. Vuodelle 2010 hyväksytyn budjetin mukaan pelkästään valtionvelan korkoja maksetaan kuluvana vuotena n. 1,9 mrd euroa. Vertailun vuoksi, Eduskunnan, Tasavallan presidentin, Valtioneuvoston, Ympäristöministeriön ja Oikeusministeriön budjetit yhteensä ovat 1,3 mrd euroa.

Viime vuosina velan lyhennysta on maksettu alle 3 mrd euroa vuodessa, joten koko valtionvelan ollessa tällä hetkellä n. 70 mrd euroa, kuka uskoo että tämä saadaan joskus maksettua takaisin? Toiset sanovat, että eihän sitä tarvitsekaan, riittää, että luotonantajat uskovat, että luotto voidaan maksaa takaisin. Siitähän rahamarkkinoissa pohjimmiltaan on kysymys, uskosta. Sinä kauniina päivänä sitten kun keskuspankit päättävät haluta omansa takaisin, siinä siirtyy niin valtiot kuin kaikki muukin omaisuus ihan muihin käsiin. Aiemmin mainitsin pankkien varantovaatimuksista. Valtionlainojen kohdalla se onkin mielenkiintoista, Basel 2 -sopimuksen mukaan nimittäin valtioille myönnettävien lainojen varantovaatimus on 0%. Toisin sanoen, valtionlainat ovat perimmäinen tapa luoda rahaa todellakin tyhjästä, ilman mitään todellista olemassaolevaa rahaa.

Loppuun pieni huumoripläjäys, mikä ei itseasiassa ole ollenkaan niin hauskaa kun asiaa oikein miettii.

(Pieni korjaus sketsin sisältöön, Norjallakin itse asiassa on sitä velkaa kyllä, vieläpä yllättävän paljon. Ks. valtion velka maittain.)

Ranskalainen kisajärjestely jaksoi yllättää loppuun saakka. Yhtenä huippuhetkenä voitaneen pitää viimeisenä kisa-aamuna, ennen klo 8:aa alkanutta kierrosta, järjestettyä sudden death –kilpailua, jolla ratkaistiin viimeinen semifinaaliin pääsevä pelaaja! Toisin sanoen, pari kaveria on joutunut heräämään TODELLA aikaisin pelatakseen pahimmillaan vain yhden väylän. Perinteisesti semeihin pääsee aina tietty määrä + tasoissa olevat ja vasta finaaliin menijät ratkaistaan pudotuspelillä. Huhujen mukaan jonkin sarjan osalta sudari olisi pidetty jo edellisenä iltana.

Kotimatka alkoi suuntaamalla kohti Brysseliä, jossa ollaan yksi yö ja aamulla sitten aikaisin lentokentälle. Matkalla pysähdyttiin syömään Q8-huoltoasemalla, joka tarjosikin jotakuinkin reissun parhaat ateriat. (Ei liene yllätys, että kisapaikalla tarjotut 13:n euron lounaat olivat aivan karseita. Mukavaa oli, että ilmoittautumislomakkeella kysyttiin erikoisruokavalioista, vielä mukavampaa se, että niillä ei näköjään ollut mitään käytännön vaikutusta!) Erikoista tosin oli se, että jotakuinkin kaikesta piti maksaa erikseen: ateriaan ei kuulunut kahvia ja jopa ketsuppi maksoi 60 senttiä! Myöskin wc-tilojen käytöstä veloitettiin 30 senttiä.

Aiemmin unohtuikin mainita, että Ranskassahan on tosiaan käytössä tietullit Pariisin johtavilla moottoriteillä. Saavuttaessa moottoritielle otetaan automaatista lipuke ja kun vastaavasti sieltä poistuttaessa lipuke ojennetaan virkailijalle, joka sitten veloittaa ajetun matkan mukaisen taksan. Ajamamme n. kymmenen kilometrin taipale maksoi yhden euron. Moottoriteitä vakituisesti käyttävillä näytti olivan jokin elektroninen lukijalaite, jolloin heidän ei tarvinnut pysähtyä lainkaan, ajaa vain portista läpi.

Kisassa oli niin monta pientä ja suurempaakin virhettä ja epäkohtaa, että tuli ihan tehtyä asioista lista. Viimeistelen sen ja muodossa tai toisessa vien asiaa eteenpäin, ettei tällaiset katastrofit toistu. Ainakin olisi syytä saada Euroopan yhteinen TD-ohje, spotteri-ohje ja kilpailun järjestämisohjeet.

Hyvää yötä.

Ilmeisesti on tullut pelattua hieman liikaa. Viime perjantaista tämän viikon keskiviikkoon asti kaksi kierrosta päivässä, ja sitten vielä yksittäiset kisakierrokset pe-su. Polveen särkeen, vasen kylki vihloo, oikea käsi on turtana… Ei vanha jaksa tällaista.

Nyt syömään ja katsomaan finaaleja, loppuraportti myöhemmin illalla – jos Brysselissä toimii netti.

Meikäläisen draivipituudella ei täällä juurikaan hävitä, vaikka en mitenkään erityisen pitkälle edes heitä. Vaikka Jesse draivinsa lyhyyttä valittaakin, asia on niin, että jos minä olisin pistänyt kaikki putit alle kympistä sisään, taistelisin tällä hetkellä sijoista 10-15. Jos en olisi mokannut täydellisesti yhtään draivia (tyyliin: oho, piti heittää 100 metriä, mutta heitinkin 40), taistelisin sijoista 5-10. Sijoille 1-5 pääseminen sitten edellyttäisi parannusta hieman joka alueella: lähestymiset aina comfort zonelle, enemmän pitkiä putteja sisään jne. Toki pitkälle heittäminen voisi asiaa helpottaa, mutta väitän että minun heittopituudella ja –taidoilla tämäkin kisa olisi voitettavissa – jos ei vain tekisi niin paljon virheitä. Eli suoritusvarmuutta, joka tulee vain treenaamalla.

Winglesin radalla olikin tapahtunut muutoksia sitten viimenäkemän. Tällä kertaa ei käyne syyttäminen ranskalaisia, vaan luontoäitiä, joka oli päättänyt kaataa puun kakkoskorin vierestä tuhoten samalla korin. Väylää oltiin jouduttu lyhentämään parilla kymmenellä metrillä. Oma tulos, 62, ei taaskaan tyydytä, mukaan mahtui sen verran paljon mokellusta.

Seppo tuntuu liekittävän kunnolla, johtaisi avointakin sarjaa jos siinä pelaisi…Seniorit-50 sarjassa Marko Timonen oli ottanut kisaa johtavan Paul Franczin kiinni, mutta muuten suomalaisittain ei ollut mitenkään erityisen hyvä päivä. Vahvasti näyttäisi siltä, että semeihin kuitenkin päästiin (ou jee!), ja huomenna olis tarkotus pistää sitten Winglesissä kaikki tai ei mitään -tyyliin semmonen kiva 57 korttiin. Se vaatisi puttirallien lopettamista, draivin kohdalleen saamista ja muutamassa kohtaa pientä riskin ottoa. Kuulin parilta kaverilta tänään, että fribaradalla voi pitää hauskaakin, eikä vain pyrkiä varmistelemaan tiettyä tulosta. Katsotaan miten käy

Paljon on tullut jo valitettua, mutta valitetaan nyt vielä vähän lisää. Tänään, oli avoimen sarjan “shuffle” aamupäivän kierroksen jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että klo 12 osa pelaajista ei vielä tiennyt, pelaavatko he iltapäiväkierroksen Olhainissa vai Winglesissä! Ja radat ovat kuitenkin reilun puolen tunnin ajomatkan päässä toisistaan. Joiltakin jäi kuulemma lounas väliin moisen aikataulun vuoksi.

Ja ne korit. Voi herranjestas sentään. Ketjut on niissä ihan älyttömän painavat eikä ne pysy paikallaan ja nännejä ei koreissa ole. Kaikenkaikkiaan koreissa ei ole lainkaan “sweet spotia”, mihin puttaamalla voisi luottaa siihen, että kiekko jää sisälle. Itse puttasin tänään alamäkeen (Olhainin #8:lla) birdieputtia n. viidestä metristä, aivan keskelle, mutta eikös vaan kori sylkenyt kiekon pihalle. Kaiken kaikkiaan kisassa multa on tullut varmaan jo puolen tusinaa hyvää puttia korista ulos. Näistä on sitten seurannut se, että jos on yli kahden metrin päässä korista, mielessä pyörii vain “paska kori, mitenkähän sais tämän nyt jäämään sisälle” eikä se, että “laitanpa tästä putin sisään. Epäsuorasti siis korit ovat maksaneet arviolta parikymmentä heittoa (legendaarisia kakkosnelosia ja kolmosvitosia on tullut kerätty jokunen…).

Se piti vielä sanoa Ranskasta, että mielenkiintoisia risteyksiä on pojat tehneet: esim kolmen tien risteys, jossa jokaisella on STOP-merkki! Tai kolmen tien risteys, jossa kahdella on STOP-merkki ja yhdellä kolmio. Jännittävää.

Noh, tänään tuli kolmas kierros sitten kärsittyä koreista ja liukkaasta nurtsista. Pääpiirteissään heitto kulki hyvin ja putitkin oli hyviä, upotin useita yli kymmenmetrisiä. Mutta ne 4-8 –metriset… tulos 70, joka oikeuttanee tällä hetkellä sijoituksen jonnekin 40-50 tietämiin. Edessä on varmasti yksi kierros Winglesissä, ja jos pääseen 72:n joukkoon (mitä pidän kyllä melko varmana) edessä vielä lisää Winglesiä. Tämä sopii mulle paremmin kuin hyvin, sillä siellä saa heittää paljon forea ja upseja. Tosin, eilen kipeytynyt polvi voi hieman vielä häiritä. Tänään en foreja heittänyt juuri lainkaan juurikin siitä syystä, että Winglesissä voisi sitten hyödyntää sitä enemmänkin.

Nyt unille, aamulla kiessi alkaa jo klo 8.