Minun maailmani

Keski-Euroopan kiertueen ensimmäinen osa on nyt takanapäin. Torstai-iltana saavuttiin Namuriin, Belgiaan, jossa asuttiin sunnuntai-iltaan saakka. Matkan tarkoitus oli luonnollisesti frisbeegolfkisat, EuroTourin osakilpailu Belgian Open. Varsinaiset kisat meni kokonaisuutena ihan kivasti (sijoitus lopulta 10.), vaikka harmillisesti jäinkin vain kahden heiton päähän finaaleista (yhden heiton parantamalla olisin päätynyt kahden muun heittäjän kanssa Sudden Death -kilpailuun, josta yksi olisi päässyt finaaliin).

Kisanäyttämönä toimii aivan upea Chateau de la Poste:n linnan ympäristö. Aivan tarunhohtoinen kukkulan huipulla oleva linnakartano solisevine puroineen ja akvedukteineen. Solisevat purot vieläpä päättyvät sydämen muotoisiin lammikoihin. Ainut kauneusvirhe oli kyllä todella likaisen näköinen vesi, joka lammikoissa olisi, pinta oli aivan vihreään mönjään peittynyttä. Kaverin kanssa mietimme, mahtaisiko paikallisten huumorintaju riittää, jos kävisi jollain keinolla värittämässä lammikot vaaleanpunaisiksi =P.

Belgiassa en ollut aiemmin käynyt, joten tässä hieman havaintoja kyseisestä maasta (tai ainakin Namurin-Maillenin seudulta). Ensinnäkin, maisemat ovat jotenkin täysin poikkeavat Suomesta. Yksittäisiä omakotitaloja ei ole edes maaseudulla, vaan kaikki asutus on keksittynyt pieniin kyliin. Lähes kaikki rakennukset ovat kiveä tai tiiltä, ja näyttävät ainakin sata vuotta vanhoilta.

Kaikki tiet ovat erittäin kapeita, mutta silti ajonopeudet ovat aika hurjia. Yleisesti ottaen nopeusrajoitukset ovat selvästi Suomen vastaavia suurempia. Namurin Wepion-esikaupunkialueella voi keskustan läpi ajaa 70 km/h, Suomessa rajoitus vastaavalla alueella olisi ehkä 40 km/h. Ja tyypillisesti ajamalla rajoitusten mukaan (esim. moottoritiellä 130 km/h) on todellakin tien tukkeena.

Useimmat pienet kylät näyttävät olevan tosiaan asuinkyliä, mitään kauppoja tai palveluita ei juuri näy. Näitä kyliä yhdistävien pienten teiden varsilta saattaa kuitenkin löytää vaikkapa autokaupan! Hämmentävä näky olisi nähdä joku <valitse mieleinen autoketjusi>:n autotalo jossain vaikkapa 20 km Heinolan keskustasta länteen. Autoista puheen ollen, lähes poikkeuksetta autot ovat sangen uusia, vanhoja ruostekasoja ei näy.

Keski-Eurooppalaiseen tyyliin kaikki ei ole ihan niin justiinsa, joten esim. auton pysäköinti kolmen parkkiruudun päälle ei ole tavatonta. Liikennejärjestelyt muutenkin aiheuttavat välillä hämmennystä: tulipa matkassa nähtyä mm. kahdesta liikenneympyrästä koostuva liikennekahdeksikko sekä liikenneovaali. Myös monet risteykset ovat sangen hämäriä. Sinällään sääntöjä ja valoja kyllä noudatetaan, eli ei täällä henkensä edestä tarvitse pelätä.

Toistaiseksi paras löytö on ehdottomasti belgialainen hedelmäolut. Tähän päivään mennessä en ole löytänyt olutta, minkä mausta pitäisin, mutta esim. kirsikalla maustettu Kriek on aivan loistavaa!

Mukavaa vaihtelua jättimäisiin annoskokoihin (siis yleismaailmallisesti jatkuvasti suurentuviin) ovat tuoneet myös ilmeisesti maan standardi 0,2 litran limupullo (tosin joskus se voi olla myös 0,25 l).

Niin, täällä puhutaan tosiaan ranskaa. Hotelleissa, ravintoloissa ja kaupoissa kyllä pärjäsi ihan englannillakin, ei ongelmia sillä rintamalla.

Lopuksi vielä yksi suomalaista hämmästyttävä tapa on nämä täkäläisten jatkuvat poskisuudelmat. Niitä todellakin annetaan kaikille, eikä ne tarkoita sen enempää kuin että “moi”. Ja poskisuudelmahan ei sitten tarkoita, että siinä suudeltaisiin poskelle. Ja suomalaisista käytösoppaista poiketen, belgialainen poskisuudelma ei todellakaan ole äänetön.

Nyt edessä on EM-kisat Ranskan puolella, raporttia seuraa. Yritän myös saada jotain räkäisiä kännykkäkuvia jakoon jossain vaiheessa.